Tykkään ehdottomasti matkustaa porukassa ja koen siinä olevan paljon enemmän etuja. Ensinnäkin käytännön asiat järjestyvät paljon helpommin, kun tehtäviä voi jakaa ja miettiä yhdessä mitä kukakin haluaa tehdä. Päivien päätteeksi voi jakaa fiiliksiä, mutta voi myös olla omissa oloissaan, jos siltä tuntuu. Porukalla on myös huomattavasti edullisempaa matkustaa. Majoitukset ja kuljetukset hoituvat yleensä edullisemmin ja aktiviteeteista on helppo tinkiä, kun on enemmän osallistujia. Olen myös tutustunut paikallisiin ihmisiin aina silloin, kun olen ollut kavereideni kanssa liikkeellä. En siis koe, että olisin jäänyt paitsi uusiin ihmisiin tutustumisesta tai että seura olisi rajoittanut kulttuurin omaksumista.
Yksin ollessa tietysti tapaa uusia ihmisiä myös ja laskin, että olen ollut maksimissaan kolme päivää ihan itsekseni kiertelemässä ja katsomassa kaupunkia silloin, kun saavuin Bangkokiin. Kontaktit jäävät kuitenkin lähes aina todella lyhyiksi ja vaikka onkin mielenkiintoista olla monien erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, niin ainakin itse väsyn siihen aika nopeasti. Ehkä sillä on tekemistä suomalaisuuden kanssa, että kaipaa paljon omaa tilaa ja amerikkalaistyylinen tyhjänpäiväisistä asioista "small talkkaaminen" on puuduttavaa. Mitä järkeä on keräillä mahdollisimman monta kaveria matkalta, jos ei edes tutustu kunnolla. Varsinkin, kun on tottunut koko elämän kestäviin ystävyyssuhteisiin. Parhaat ystäväni ovatkin minulle kuin siskoja. Uusien ystävien etsimisessä ei ole tarvinnut nähdä vaivaa, joten oman seuran tyrkyttäminen ei luonnistu ollenkaan. En tiedä onko se sellainen taito, mitä kannattaisi harjoitella vai ei?
Joka tapauksessa kuukausi meni suhteellisen kivuttomasti ja nyt olen superonnellinen, kun saan viettää viimeisiä päiviä näin ihanassa porukassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti