Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä lähdimme valloittamaan kahden ihanan hostellilla tapaamani reissaajan kanssa aktiivista tulivuorta Mt. Baturia. Korkeutta tällä vuorella on 1 717m ja matka huipulle on yhtä rocky roadia. Haastavimmassa kohdassa kiviä vyöryy jalkojen alla ja pystyssä pysyminen vaatii kaiken keskittymisen.
Saimme ostettua trekkingin melko halvalla ja järjestely olikin sen mukaista. Lähdimme hieman myöhässä liikenteeseen ja sen takia jouduimme pitämään nopeaa tahtia yllä heti alusta alkaen. Oppaamme eivät mielestäni osallistuneet lähes ollenkaan porukan matkaan, mutta saimme silti raahattua itsemme huipulle oikeaa reittiä. Jossain vaiheessa matkaa olin kyllä lähes varma, että heitän pyyhkeen kehään ja jään maahan X-asentoon. Väitän, että rankat urheilusuoritukset ovat ainakin itselleni suureksi osaksi psyykkistä taistelua. Ainakin, kun on viimeiset viikot vain lojunut biitsillä. Nauroimme huipulla, kun yksi porukastamme näytti siltä, kuin hän olisi tullut kevyeltä sunnuntaikävelyltä. Luonteeltaan hän onkin yksi tasaisimpia ihmisiä, kenet olen tavannut.
Ei varmaan tarvitse sanoa, kuinka palkitsevaa oli ihailla auringonnousua ja nauttia tunnelmasta huipulla.
Maisemat säilyivät yhtä mykistävinä, kun valitsimme alastulomatkalle reitin, joka kulki vuoren toista puolta. Välillä tuntui, kuin olisi ollut hobittina Konnussa. Joissain kohdissa oli selvästi lämpimämpää ja vuoren näki höyryävän kuuman keskustan vuoksi. Viimeinen pieni purkaus tapahtui vuonna 2000.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti