Vastakohtia

Heräsin kuuden aikaan aamulla pirteänä johtuen aikaerosta ja edellisten päivien aikaisista herätyksistä. Suuntasin aamupalan jälkeen joogatunnille. Länsimaalainen ohjaaja oli asunut viimeiset kolme vuotta Siem Reapissa ja tehnyt töitä studiollaan. Joogatunnin jälkeen on aina hyvä fiilis!

 

Päivällä otin kyydin sotamuseoon, jossa käsiteltiin vuoden 1975-79 hirmutekoja Kambodzassa. Vain 40 vuotta sitten on Kambodzan vallannut liike, joka pakotti väestön siirtymään maaseuduille tekemään pakkotyötä. Ylempi luokka teloitettiin ja raha, koulut ja sairaalat lakkautettiin. Perheet hajoitettiin ja ihmisille uskoteltiin kaiken tämän olevan heille eduksi. Neljän vuoden aikana ainakin miljoona asukasta kuoli nälkään, tauteihin ja teloituksiin.

 

Tässä museossa oli näytillä erilaisia aseita, panssarivaunuja ja helikopteri. Opas selosti mitä milläkin välineellä oli tehty, hän kertoi myös omia kokemuksiaan siltä ajalta. 

 

 

Aseita oli kymmeniä erilaisia ja niitä sai kokeilla. Kokeillessani pitää isoa asetta kädessä ajattelin, ettei itsestäni olisi edes armeijaan. Kauhea ajatus, että pitäisi harjoitella toisen ihmisen tappamista. Tietysti armeijalla on muitakin puolia, enkä osaa sanoa järjestelmästä sen enempää. Valitettavaa mielestäni kuitenkin on, että sellaiseen asiaan kuin sota, pitää varautua. 

 

 

Kambodzan asenne nykypäivänä on se, että mitä enemmän tietoa Pol Potin johtaman liikkeen teoista kerrotaan, sitä paremmin voidaan tulevaisuudessa suojautua vastaavan uusiutumiselta.