Museoon tultaessa sai kuulokkeet, joista seurattiin, mitä missäkin huoneessa oli tapahtunut samalla, kun rakennuksissa kuljettiin. Selostaja kertoi myös tarkemmin historiasta ja miten kaikki sai alkunsa. Kerronta oli aika yksityiskohtaista ja esimerkiksi kidutuskeinoista löytyi maalauksia museon seiniltä. Ei sitä täysin edes ymmärrä, mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan sinä aikana, vaikka vierailisi kaikissa mahdollisissa museoissa tai lukisi jokaisen aiheeseen liittyvän kirjan.
Kehitystä on tapahtunut Phnom Penhin kaupungissa kuitenkin nopeaa tahtia ja kahden vuoden takaiseen vierailuun verrattuna eron huomaa selvästi, kun korkeita rakennuksia ja hotelleja on noussut sinne tänne. Turismi on nousukiidossa.
Siem Reapissa ollessamme vierailimme artesaanien studiolla, jossa järjestettiin ilmaisia kierroksia. Studiolla töitä tekivät vähäosaiset nuoret. He veistivät puusta ja muotoilivat kivestä näyttäviä koriste-esineitä. Näytillä oli myös silkin maalausta. Vähäosaisten nuorten työllistyminen artesaaniksi Kambodzassa on ollut projektina vuodesta 1992 ja esimerkiksi EU on ollut mukana tukemassa hanketta.
Vierailu osoittautui mielenkiintoiseksi ja ihailtavaa on, miten huolellista työtä nuoret tekevät.
Nyt kirjoittelen täältä Sihanoukvillestä, jossa vietin yhden yön. Tänään lähden katsomaan, onko Koh Ta Kievin saari muuttunut viime kerrasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti