Change of plans

Viimeisenä iltana Lombokin Kutalla kuulimme Suomesta asti uutisia, Mount Rinjani oli ollut aktiivinen ja turisteja oli evakuoitu tulivuorelta ja sen lähistöltä. Emme olleet varmoja, miten suhtautua ja Ilta-Sanomien uutinenkin oli yllättäen todella epäselvä ja yliampuva. Päätimme olla yhteydessä Suomen suurlähetystöön, josta kehotettiin meitä pysymään pois vuorelta. Viimeinen vahvistus asialle tuli vaellusjärjestäjän taholta. He ehdottivat, että menisinne Gilin saarille ensin. Sen jälkeen Rinjanin tilanne pitäisi olla ohi ja sinne pääsisi kiipeämään. Se sopi meille mainiosti, koska olimme joka tapauksessa aikeissa mennä saarille. 

 

Sama vaelluksenjärjestäjä kuljetti meidät satamaan ja saimme lipun Gili Trawanganille. Sovimme, että olemme saarilla oleilun jälkeen yhteydessä häneen ja hän kuljettaa meidät vuorelle. Kohtalaisen hyvää palvelua, ottaen huomioon aikaisemmat kokemukset. Ehkä vielä aikaista sanoa, mutta järjestäjä vaikuttaa todella luotettavalta. Täällä kun on eri käsitys palvelun laadusta, kuin Suomessa. Ja ymmärtäähän sen, koulutuksen taso on olematon ja näyttää siltä, että ihmiset oppivat itse työtä tehdessään, miten hommat hoituvat. Palveluiden käyttäjänä hinnasta kannattaa aina tinkiä ja rakentavaa palautetta antaa, mutta pahin virhe olisi suuttua, jos joku asia ei menekään niinkuin on suunniteltu, täällä se koetaan nöyryyttävänä. Pitää myös opetella olemaan tiukkana, jos joku yrittää huijata rahaa. Sellaiset tilanteet oppii vähitellen tunnistamaan ja niihin pystyy reagoimaan oikealla tavalla. 

 

Kulttuurierot on myös hyvä ottaa huomioon. Esimerkiksi kasvisruokaa tilatessa Ida sai eteensä selvästi katkarapuja ja kun kysyimme tarjoilijalta, hän vastasi "Yes, they are pure vegetarian prawns!" Eikai siinä!

 

Trawanganilla kaikki hyvin. Ihanaa vain olla ja nauttia merestä! Itselleni saari oli pienehkö pettymys sen turistisuuden (onko tuo sana?) vuoksi, mutta onneksi on ihana yöpaikka ja säät kohdillaan. Juuri mietittiin Idan kanssa, ollaan oltu reilu kaksi viikkoa reissussa ja tässä on ehtinyt tapahtua niin paljon asioita, että aika tuntuu ennemminkin kahdelta kuukaudelta! 

 

Lombok

Reilut kolme tuntia myöhässä olleen lennon jälkeen saavuimme väsyneinä Lombokille. Ilta oli jo pitkällä, joten majoituimme vain hotelliin ja kävimme nukkumaan. Minun ja Idan huoneessa haisi aivan jäätävästi home ja aamulla olo oli todella tukkoinen, joten päätimme vuokrata skootterit ja majoittua hieman kauemmas toiseen hotelliin. Ratkaisu oli oikea, koska kyseinen Santai Homestay on aivan ihana. Sitä majapaikkaa voin todella suositella. 

 

Lähdimme katsomaan Lombokilla olevia maisemia, jotka olivat huikeita. Vuoristoa ja turkoosia merta, sitä ei Suomessa nää tällä levelillä. 

 

 

Huikeista maisemista huolimatta fiilis on täällä todella erilainen kuin Balin Kuta Beachilla. Pääuskontona Lombokilla on Islam, se näkyy moskeijakutsuina ja huivipäisinä naisina. Keskustasta kauemmas mentäessä en kokenut itseäni länsimaalaisena todellakaan tervetulleeksi, vaikka koitinkin nätisti hymyillä. Paikallisilla oli tuima ilme ja raha mielessä. Kaikenlaisilla verukkeilla koitetaan pyytää lisämaksua about kaikesta. Ilmeisesti saarella on valtion sisäisiä ristiriitoja ja asukkaat ovat todella kyllästyneitä turisteihin. Kuulin myös, että saaren "keskusta" on sijainnut ennen eri paikassa kuin nykyään ja valtio on siirtänyt sen nykyiselle paikalle epäselvistä syistä. Erikoista. 

 

 

Toisena päivänä Lombokilla lähdimme heti aamusta surffaamaan. Olin aiemmin ajatellut, että on mahdotonta päästä edes seisomaan laudan päälle mutta olen todennut, että sen oppii kyllä nopeasti! Loppuvaiheessa sain jo hieman käännyttyäkin.

 

 

 

Surffaamisen jälkeen menimme syömään vuorille näköalaravintolaan.

 

 

 

Huomenna aamulla on jännittävät tunnelmat, kun lähdemme valloittamaan Mount Rinjania. Jotkut paikalliset sanoivat, että kyseinen tulivuori on ollut hetki sitten aktiivinen. Olen myös kuullut, että useat keskeyttävät puolessa välissä kiipeämisen maaston haastavuuden vuoksi. Katsotaan pääsemmekö alkumetrejä pidemmälle.

Canggu

Haikeiden hyvästien jälkeen oli aika palata Balille yhdeksi yöksi ja siitä seuraavana päivänä Cangguun. Ystävällinen surffiopettajamme kuskasi minua kaatosateessa pitkin Balia, kun piti löytää hotelli missä vietän yöni. Onneksi sellainen löytyi pian. Hän myös heitti minut Cangguun ja tarjosin hänelle lounaan vastapalvelukseksi. 

 

 

Canggu on pieni hippikylä hieman alle tunnin ajomatkan päässä Denpasarista. Ihmiset tulevat tänne surffaamaan, joogaamaan ja bondailemaan muitten reissaajien kanssa. Paikallisia näkee selvästi vähemmän, kuin länsimaalaisia. Paikka vaikuttaa kivalta ja täällä varmasti viihtyisi pari päivää pidempäänkin, mutta matkamme jatkuu jo yhden yön jälkeen kohti Lombokia.

 

Canggussa tapasin tytöt ja päätimme lähteä viettämään iltaa Old Man'siin. Siellä tutustuimme muutamaan reissaajaan. Jotkut ovat vain kolmen viikon lomalla tutustumassa Baliin ja jotkut kiertämässä koko maailmaa päätarkoituksena lähinnä baarien koluaminen. Parien Bintangien jälkeen juoksimme sateessa takaisin majapaikkaamme. 

 

 

Nyt matkaamme kohti Lombokia eilisestä väsyneinä, ensin skoottereilla Kuta Beachille ja siitä lentokoneella määränpäähän. 

 

 

 

Day 2

 

 

Täällä syödään vain omalla maalla ja pellolla viljeltyjä kasveja ja itse joko metsästettyä tai kasvatettua lihaa. Kahvi on suoraan pihalla olevasta puusta (1. Kuva), se on ihan taivaallista! Suklaata kasvaa myös takapihalla (2. Kuva), mutta sen tuotanto tapahtuu Jakartassa. Luonnosta on myös saatavilla purutupakkaa ja alkoholia. Maistoin Pohon moke -puusta saatavaa alkoholia ja se oli aika hyvää! Riisiä kuivatetaan myös pihalla auringossa ennen kuin se kuoritaan.

 

Asukkaat tekevät työtä aamusta iltaan ruokkiakseen perheensä ja eläimensä. Mukavaa oli kuitenkin nähdä, että lapset lähtevät aamuisin koulupuvuissa oppimaan, myös tytöt. En ole varma, millaista opetuksen laatu on. En ole myöskään päässyt ihan sisälle mikä naisten asema täällä on. He näyttävät tekevän yhtälailla maanviljelyhommia, kuin miehetkin. Lapsista huolehtiminen näyttää kuitenkin olevan pelkästään naisten hommaa.

 

Perjantaina aamupalan jälkeen lähdimme häihin. Siis HÄIHIN! Minä Indonesiassa häissä! Ystäväni serkku meni naimisiin. Häät olivat tietysti katolilaiset ja poikkesivat hieman totutusta, mutta kaavan mukaan ensin oli kirkko ja sen jälkeen syömistä ja juttelua muiden kanssa. Puitteet olivat tietysti myös erilaiset. Täällä pariskunnat viettävät kahdet häät. Ensimmäiset ovat oman kulttuurin häät, jonka jälkeen pari saa asua yhdessä ja toiset häät ovat uskonnon häät(kyseiset, joihin osallistuimme), jonka jälkeen pari saa myös nukkua samassa huoneessa. 

 

En ymmärtänyt kirkon tapahtumista mitään, mutta seurasin mitä muut ihmiset tekivät ja tein perässä. Ilmeisesti papit pyysivät siunausta monilta jumalilta, näin minusta vaikutti. 

 

Juhlallisuuksien jälkeen kävimme taas uimassa vesiputouksessa. Uimapaikassa näin isoimman hämähäkin tähän asti. En valehtele kun sanon, että se oli isompi kuin oma nyrkkini. Minulle kerrottiin, että pienet hämähäkit ovat vaarattomia, mutta isot saattavat purra. 

 

 

Illemmalla oli luvassa toisten häiden "jatkot". Vieraita oli yli tuhat ja kaikki kättelivät pariskuntaa ja antoivat kulttuuriin kuuluvan lahjan, eli viltin, kanan/ankan tai rahaa. 

 

 

Minut ja ystäväni (yksi kylän papeista) istutettiin eturiviin seuraamaan juhlallisuuksia. Meidät pyydettiin myös osallistumaan pariskunnan ja heidän vanhempiensa häätanssiin. Täällä siis vanhemmat osallistuvat häissä ihan kaikkeen, myös kakun leikkaamiseen. Ihmiset ovat täällä ilmeisesti todella otettuja, että osallistun heidän perinteisiinsä. Välillä mietin, että varastanko nyt pariskunnan huomion kun kaikki vieraat taputtavat ja viheltävät minulle kun suostun mukaan tanssimaan.

 

 

Oli aika koomisen näköistä kun myöhemmin laihat mummot ja papat, hampaat purutupakasta mustina, valtasivat tanssilattian.

Minä ja papit

Saavuin lentokoneessa tutustumani opettajan katolilaiselle koululle kymmenen aikaan illalla. Minua oli vastassa opettajat ja oppilaat. Yksi oppilaista toivotti minut tervetulleeksi ja ojensi minulle kaikkien puolesta Bintang -pullon(paikallinen olut) ja itsetehdyn huivin, se oli mielestäni samalla todella söpöä ja teki myös oloni kiitolliseksi. He olivat pukeutuneet katolilaisiin vaatteisiin ja opettivat minulle heidän oman tanssinsa. 

 

 

 

Tilaisuuden jälkeen sain illallistaa opettajien kanssa. Siinä me istuimme, minä ja kolme katolilaista pappia. Kerroin heille Suomesta ja keskustelimme myös muista Euroopan maista ja matkustamisesta yleensä. 

 

Seuraavana aamuna heräsin kirjaimellisesti kukon lauluun klo 4. Samaan aikaan kuului ulkoa myös moskeijakutsu ja kirkonkellot. Hirveä härdelli alkoi myös koululla, kuuntelin huoneestani kuinka oppilaat alkoivat valmistaa aamiaista.

 

Aamiaisen jälkeen pidin oppilaille oppitunnin, jossa kerroin itsestäni ja Suomesta ja he saivat esittää kysymyksiä tunnin päätteeksi. Heitä kiinnosti esimerkiksi, olenko naimisissa ja kuinka monta sisarusta minulla on. Katolilaisuudessa ehkäisy tai abortti eivät ole sallittuja ja naimisiin saa mennä vain kerran.

 

Aamupäivällä lähdimme ystäväni kanssa tervehtimään hänen sukulaisiaan. He olivat valmistaneet perinteisen Indonesialaisen lounaan, jonka söimme ison pöydän ääressä. Minun annettiin levähtää hetki lounaan jälkeen, ennen kuin matkamme jatkui eteenpäin. Olin tosiaan levon tarpeessa neljän tunnin yöunien ja kaiken päivällä tapahtuneen jälkeen!

 

 

 

Seuraavana etappina oli ystäväni lapsuudenkoti, joka sijaitsi semi-hökkelikylässä, joita Flores Islandin vuorilla on paljon. Sinne saavuttaessa tuli ensimmäistä kertaa olo, että toivottavasti täällä ei tulla yöpymään. Toisin kuitenkin tulkitsin, sillä reppuni kannettiin taloon sisään. Joimme teet ja kävimme katsomassa possuja, kanoja ja koiria, joita pihalla oli. Joku heitti, että kukko tullaan muuten syömään iltapalaksi. Naurahdin ja totesin vain "yeah right!" 

 

 

 

Ilmeisesti ystäväni koko suku asuu naapuritaloissa, koska jokaista ihmistä kätellessäni minulle selitettiin kumman vanhemman puolelta kyseinen naapuri on. Ihmiset täällä eivät osaa englantia, mutta se ei haittaa ollenkaan. He ovat kovin kiinnostuneita esimerkiksi katsomaan kuvia lumisesta Suomesta kännykkäni näytöltä. Lapset ovat myös innoissan leikkimässä ja ottamassa kuvia sillä, he ovat niin söpöjä!

 

 

 

Seuraavaksi lähdimme koko perhe läheiselle luonnon vesiputoukselle uimaan. Kylän vieressä aukeni alue, jossa oli monia pieniä lampia ja vesiputous. Aurinko oli siinä vaiheessa jo painunut alas. Uinnin jälkeen istuimme kalliolle syömään perunaa ja kalaa käsin. 

 

Palattuamme kylään olin jo ihan sinut sen kanssa, että täällä vietän ensi yön. Edes se ei haitannut, ettei sähköjä tänään ole ja kynttilän ja auton valot ovat pelkästään käytettävissä. Mikään täällä ei kuitenkaan ole alkeellisempaa, kuin Kambodzan bungalowit, joissa majailimme pari vuotta sitten. Iltapalalla oli yllätys yllätys riisiä ja kastiketta. Syödessäni ruokaa vieressä istuva tyttö nosti kastikekulhosta ison möykyn ja tarjosi sitä minulle. Kieltäydyin kohteliaasti ja kysyin mikä se mahtaa olla. Ystäväni kertoi sen olevan kukon pää. Jaahah! En kuitenkaan alkanut yökkäilemään, vaan otin lisää lientä koska se oli ihan hyvän makuista.

 

 

Ihmiset ovat täällä niin ystävällisiä, etten ole törmännyt vastaavaan missään. Kaikki toivottavat tervetulleeksi ja tarjoavat parastaan. Sain jopa vuoteenkin jostain "paremmasta" talosta. Kylän asukkaille uskonto on hyvin tärkeä asia. Jokaisessa kodissa näkee tauluja ja muita esineitä, jotka muistuttavat Jumalasta. Talojen pihoilla saattaa olla myös hautoja, jotka ovat silminnähden paremmin rakennettuja kuin itse asuintalot. Asukkaat eivät kuitenkaan tuomitse minua, vaikka kerroin etten ole itse kovin uskonnollinen. Länsimaalainen ihminen on harvinainen näky täällä, joten on ihanaa kun voin olemassaolollani piristää heidän päiväänsä.

 

Koska minulla ei ole mitään fyysistä asiaa annettavana näille kaikille ihanille ihmisille, voin vain ottaa kaiken uuden tiedon avosylin vastaan ja olla yhtä ennakkoluuloton ja hyväsydäminen muille!