Minä ja papit

Saavuin lentokoneessa tutustumani opettajan katolilaiselle koululle kymmenen aikaan illalla. Minua oli vastassa opettajat ja oppilaat. Yksi oppilaista toivotti minut tervetulleeksi ja ojensi minulle kaikkien puolesta Bintang -pullon(paikallinen olut) ja itsetehdyn huivin, se oli mielestäni samalla todella söpöä ja teki myös oloni kiitolliseksi. He olivat pukeutuneet katolilaisiin vaatteisiin ja opettivat minulle heidän oman tanssinsa. 

 

 

 

Tilaisuuden jälkeen sain illallistaa opettajien kanssa. Siinä me istuimme, minä ja kolme katolilaista pappia. Kerroin heille Suomesta ja keskustelimme myös muista Euroopan maista ja matkustamisesta yleensä. 

 

Seuraavana aamuna heräsin kirjaimellisesti kukon lauluun klo 4. Samaan aikaan kuului ulkoa myös moskeijakutsu ja kirkonkellot. Hirveä härdelli alkoi myös koululla, kuuntelin huoneestani kuinka oppilaat alkoivat valmistaa aamiaista.

 

Aamiaisen jälkeen pidin oppilaille oppitunnin, jossa kerroin itsestäni ja Suomesta ja he saivat esittää kysymyksiä tunnin päätteeksi. Heitä kiinnosti esimerkiksi, olenko naimisissa ja kuinka monta sisarusta minulla on. Katolilaisuudessa ehkäisy tai abortti eivät ole sallittuja ja naimisiin saa mennä vain kerran.

 

Aamupäivällä lähdimme ystäväni kanssa tervehtimään hänen sukulaisiaan. He olivat valmistaneet perinteisen Indonesialaisen lounaan, jonka söimme ison pöydän ääressä. Minun annettiin levähtää hetki lounaan jälkeen, ennen kuin matkamme jatkui eteenpäin. Olin tosiaan levon tarpeessa neljän tunnin yöunien ja kaiken päivällä tapahtuneen jälkeen!

 

 

 

Seuraavana etappina oli ystäväni lapsuudenkoti, joka sijaitsi semi-hökkelikylässä, joita Flores Islandin vuorilla on paljon. Sinne saavuttaessa tuli ensimmäistä kertaa olo, että toivottavasti täällä ei tulla yöpymään. Toisin kuitenkin tulkitsin, sillä reppuni kannettiin taloon sisään. Joimme teet ja kävimme katsomassa possuja, kanoja ja koiria, joita pihalla oli. Joku heitti, että kukko tullaan muuten syömään iltapalaksi. Naurahdin ja totesin vain "yeah right!" 

 

 

 

Ilmeisesti ystäväni koko suku asuu naapuritaloissa, koska jokaista ihmistä kätellessäni minulle selitettiin kumman vanhemman puolelta kyseinen naapuri on. Ihmiset täällä eivät osaa englantia, mutta se ei haittaa ollenkaan. He ovat kovin kiinnostuneita esimerkiksi katsomaan kuvia lumisesta Suomesta kännykkäni näytöltä. Lapset ovat myös innoissan leikkimässä ja ottamassa kuvia sillä, he ovat niin söpöjä!

 

 

 

Seuraavaksi lähdimme koko perhe läheiselle luonnon vesiputoukselle uimaan. Kylän vieressä aukeni alue, jossa oli monia pieniä lampia ja vesiputous. Aurinko oli siinä vaiheessa jo painunut alas. Uinnin jälkeen istuimme kalliolle syömään perunaa ja kalaa käsin. 

 

Palattuamme kylään olin jo ihan sinut sen kanssa, että täällä vietän ensi yön. Edes se ei haitannut, ettei sähköjä tänään ole ja kynttilän ja auton valot ovat pelkästään käytettävissä. Mikään täällä ei kuitenkaan ole alkeellisempaa, kuin Kambodzan bungalowit, joissa majailimme pari vuotta sitten. Iltapalalla oli yllätys yllätys riisiä ja kastiketta. Syödessäni ruokaa vieressä istuva tyttö nosti kastikekulhosta ison möykyn ja tarjosi sitä minulle. Kieltäydyin kohteliaasti ja kysyin mikä se mahtaa olla. Ystäväni kertoi sen olevan kukon pää. Jaahah! En kuitenkaan alkanut yökkäilemään, vaan otin lisää lientä koska se oli ihan hyvän makuista.

 

 

Ihmiset ovat täällä niin ystävällisiä, etten ole törmännyt vastaavaan missään. Kaikki toivottavat tervetulleeksi ja tarjoavat parastaan. Sain jopa vuoteenkin jostain "paremmasta" talosta. Kylän asukkaille uskonto on hyvin tärkeä asia. Jokaisessa kodissa näkee tauluja ja muita esineitä, jotka muistuttavat Jumalasta. Talojen pihoilla saattaa olla myös hautoja, jotka ovat silminnähden paremmin rakennettuja kuin itse asuintalot. Asukkaat eivät kuitenkaan tuomitse minua, vaikka kerroin etten ole itse kovin uskonnollinen. Länsimaalainen ihminen on harvinainen näky täällä, joten on ihanaa kun voin olemassaolollani piristää heidän päiväänsä.

 

Koska minulla ei ole mitään fyysistä asiaa annettavana näille kaikille ihanille ihmisille, voin vain ottaa kaiken uuden tiedon avosylin vastaan ja olla yhtä ennakkoluuloton ja hyväsydäminen muille!