Off the beaten path

 

Matkustaminen on ihanaa, vaikka välillä tuleekin osumaa. Tiistaina illalla olimme syömässä jo toista kertaa yhdessä Kuta Beachilla sijaitsevassa raflassa. Elli ja Minttu olivat olleet skoduilla Uluwatu Beachilla, minä ja Ida olimme jääneet vielä päiväksi parantelemaan haavoja. Illalla kuitenkin päätimme Idan kanssa myös koittaa ajaa Balin liikenteessä, oli ihan mahtavaa! 

 

Tänään tiemme erkanivat kun muut tytöt lähtivät kohti Canggua ja minä lähdin Flores Islandille tutustumaan paikallisiin. Saavuin lentokentälle ja siellä oli vastassa henkilö heiluttaen lappua, jossa luki nimeni. Hän vei minut bussille, joka vei Rutengiin. Ihanaa kun maailmassa on ihmisiä, jotka auttavat tuntemattomia!

 

Tuntui kuin olisin ollut taas 6-vuotias, vanhemmat lähettämässä lentokoneeseen ja isovanhemmat toisessa päässä vastassa. Sillä välin vain luotat lentoemäntiin ja muuhun henkilökuntaan (tässä tapauksessa bussikuskiin, joka ajoi pilkkopimeässä tuhatta ja sataa pitkin vuorien serpentiiniteitä), he pitävät sinusta huolta. Oli aika erikoinen tunne kun pysähdyimme syömään keskelle ei mitään, vain minä ja aasialaiset. Verkkoa ei vuorilla ollut ja minulla oli koko omaisuuteni autossa.

 

Bussimatkalla sai katsella hulppeita maisemia. Teki kovasti mieli pyytää kuskia pysähtymään, jotta auringonlaskua olisi voinut ihailla pidempään.