Tsunami

Ihmiset kertovat täällä toisinaan vuonna 2004 tapahtuneesta tsunamista. Eräs mies kertoi olleensa 30 metrin päässä rannasta ja kiivenneensä puuhun pelastuakseen. Puu oli kuitenkin kaatunut ja hän oli poikkaissut jalkansa, sekä satuttanut selkänsä. Yli 70 ihmistä hänen ympärillään oli menehtynyt ja hän oli joutunut makaamaan monta tuntia menehtyneiden joukossa. Luvun hän tiesi siitä, kun hän oli kuullut kuinka poliisi oli laskenut ruumiita ennen kuin hänet oli löydetty. 

 

 

Tsunamille on omistettu Hikkaduwassa oma museo ja siinä kohdassa, missä aalto oli pyyhkäissyt koko junallisen ihmisiä, on myös omistettu muistomerkki tapahtuneelle. Kysyimme, miten valtio oli tukenut ihmisiä tsunamin jälkeen ja eräs mies kertoi saaneensa 200 rupiaa, eli käytännössä ei mitään. Kuulema ihmisille oli jaettu ompelukoneita, jotta he voivat perustaa turisteille vaatekauppoja. Täällä näkeekin monia vaatekauppoja tien varsilla.

 

Eilen saavuimme tänne Weligamaan ja kävimme tsekkaamassa läheisen temppelin. Yöllä oli full moon, eli buddhalainen juhlapäivä, joten temppelin ympäristö oli koristeltu kynttilöin ja ihmisiä oli kerääntynyt temppelin ympärille rukoilemaan. Emme kehdanneet kuitenkaan mennä temppeliin sisälle, koska paikalliset olivat pukeutuneet valkoisiin asuihin ja meillä ei niitä ollut. Ehkä päivällä käymme siellä uudestaan.