Tällä puolella maailmaa oleskellessa olen viimeistään todennut, kuinka yksilökeskeinen ajattelutapa Suomessa on. Ja tietysti sen ymmärtää, valtio huolehtii parhaansa mukaan kaikista ja koittaa toimia mahdollisimman kestävänä tukiverkkona jokaiselle, joten läheisten tuen tarve vähenee. Enää ei välttämättä tarvitse jäädä kotiin hoitamaan ikääntyviä vanhempiaan, vaan voi turvautua valtion tarjoamiin apukeinoihin ja lapselle on tarjolla päivähoitoa, joten äidit ja isät voivat jatkaa itsensä toteuttamista töissään.
Ehkä tällaisen valtion tukiverkon puuttuessa ihminen toimii tiiviimmin yhdessä perheen ja muiden läheisten kanssa ja huolehtii toinen toisestaan herkemmin. Heikompaa autetaan, koska silloin koko ryhmä on yhdessä vahvempi. Kiitollisuudenvelassa ollaan ja niitä maksellaan vastapalveluksina parhaansa mukaan. Paitsi mitä jos ei maksa?
Väkivaltaisuuksia emme ole onneksi todistaneet, mutta niitäkin kuulemma tässä ultimaattiseen tavoittelemattomuuteen pyrkivässä buddhalaiskulttuurissa esiintyy.
Mielestäni molemmissa kulttuureissa on hyvät ja huonot puolensa. Tasa-arvoisuus on helpompi saavuttaa, kun mahdollisimman monella ihmisellä on yhtäläiset oikeudet saada avustusta. Toisaalta taas yksilökeskeinen ajattelu saattaa luoda piittaamattomuutta ihmisten välille, vaikkei se tarkoituksenmukaista olisikaan. Omat mahdollisuudet kasvavat ja vastuu muista vähenee.
En osaa sanoa millaista olisi elää kulttuurissa, jossa perhe, suku ja kylä toimisivat ainoana tukiverkkona. Luulen, että yhteenkuuluvuuden tunne olisi ainakin toista luokkaa ja yhteistyö olisi tiiviimpää. Oma elämä riippuisi tietysti enemmän siitä, minkälaisia ihmisiä olisi ympärillä ja minkälaista tukea olisi saatavilla, jos siis olisi niin onnekas, ettei tulisi hylätyksi.
Vaikka valtio onkin tasa-arvoinen ja monipuolinen auttaja ja tarjoaa suomalaisille paljon enemmän mahdollisuuksia, kuin esimerkiksi korruptoituneessa Indonesiassa, ei valtion tuki silti korvaa ihmissuhteita. Valtion ja ihmisen välille ei voi muodostua samanlaista tunnesidettä, kuin perheenjäsenten välille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti