Senaru

Söimme viimeiset Mie Gorengit ja tomaattikeitot Gili Airilla ja tiistaiaamuna lähdimme lauttakyydillä takaisin Lombokin satamaan.

 

Emme olleet varmoja, missä tulisimme seuraavan yön viettämään, koska meillä oli ensin luvassa keskustelu Rinjani trekking -järjestäjän kanssa. Hänellä oli osa meidän rahoista, jotka maksoimme panttina vaelluksen järjestämisestä. Hän oli myös puhunut, että voisimme yöpyä Senarussa ennen vaellusta. Koska suurlähetystöstä oli sanottu, ettei vuorelle kannata mennä mahdollisen purkauksen vuoksi, emme halunneet riskeerata henkeämme. Järjestäjä ei kuitenkaan halunnut maksaa panttia takaisin, vaikka tilanne oli tämä. Hän lupasi vain kyydin Senaruun ja takaisin, mutta hotellin saisimme maksaa itse. Hetken vääntämisen jälkeen suostuimme tähän ja lähdimme autolla määränpäähän.

 

Vaikka epäoikeudenmukaisuus paikalliselta järjestäjältä v-tuttikin, niin näissä maisemissa syödyn lounaan ja pienen lepohetken jälkeen paha mieli oli tiessään. Allaoleva vuoristomaisema on hotellimme terassilta.

 

Iltapäivällä päätimme Idan kanssa lähteä lenkille vuorta ylöspäin ja päädyime sattumalta Senarun yhdelle nähtävyydelle, vesiputoukselle.

Olimme jonkin aikaa pohtineet, mitä tekisimme lopuilla päivillä ennen Sri Lankalle siirtymistä. Selasin nettiä taas kerran haeskellen vaihtoehtoja ja huomasin, että Lombokilta menisi suoria lentoja Singaporeen. Kukaan meistä ei ole koskaan siellä vieraillut, joten päätimme varata lennot huomiselle! Singaporen korkean hintatason vuoksi varasimme halvimman mahdollisen dormin yöpaikaksi ensimmäiselle kahdelle yölle.

 

Tilasimme kyydin lentokentälle Senarusta ja aamulla heitimme hyvästit kauniille kylälle. Automatka lentokentälle osoittautuikin mielenkiintoiseksi mukavan kuskin takia. Hän kertoi elämästään ja puhuimme Indonesian ja Suomen koulutusjärjestelmien eroista ja siitä, kuinka raha hallitsee ihmisten elämää täällä. Tällaisten vertausten myötä muistaa, kuinka onnekas itse on saadessaan esimerkiksi opintotukea ja samalla tuntuu, että elää liiankin yltäkylläistä elämää. Voi kun voisikin tarjota ilmaisen koulutuksen kaikille. Jos omistaisin tarpeeksi rahaa niin perustaisin tänne koulun.