Välillä ärsyttää

Reissussa oleminen on ihanaa, niinkuin olen tainnut jo mainitakin. Oikeastaan koti-ikävää ei ole yllätyksekseni tullut ollenkaan, olen päinvastoin nähnyt painajaisia Suomeen palaamisesta, heheh. Odottelen, herättäisikö joulun aika positiivisia mielikuvia kotiinpalaamisesta. Vaikka elämä onkin leppoisaa auringon alla ja turkoosin meren äärellä, niin jotkin asiat venyttävät pinnaa aika-ajoin ja niihin on hyvä varautua tulevillakin seikkailuilla.

 

Liikkuvana dollarin kuvana oleminen. 

Maissa, joissa matkustamme, on paikoin suhteellisen köyhää ja länsimaalainen näyttää olevan se henkilö, jolta saa lypsettyä helppoa rahaa. Keinoja ovat esimerkiksi huijaaminen, väittely ja anelu. Joskus ei edes jaksa alkaa tinkaamaan kyydistä, vaikka se ehkä kuuluisi asiaan. Valehtelematta välillä sitä maksaa jopa viisinkertaisia hintoja, koska keskittyy johonkin muuhun kuin ostotilanteen hallitsemiseen. On luksusta asioida liikkeessä, jossa hinnat ovat merkattu etukäteen esille eikä niitä muuteta lennosta naaman mukaan. 

 

 

Turistina oleminen.

Mielestäni on antoisaa opiskella kulttuuria ja eläytyä paikallisten ihmisten elämäntapaan, mutta turistin leimasta ei pääse eroon. Leimaan liittyy myös paljon oletuksia, jotka ehkä ovat pohjimmiltaan ihan hyväntahtoisia, mutta käytännössä toteutettuna aivan kamalia. Esimerkiksi matkamme Kandysta Adam's Peakin juurelle ei ollut järin rentouttava, kun kuskimme huutoluennoi koko matkan ajan Sri Lankan kasvillisuusvyöhykkeistä ja teeviljelmistä, jotka ovat sinänsä ihan mielenkiintoisia, mutta ihan jokaista puun lehteä ei kiinnosta pysähtyä tutkimaan. Hän myös kehotti meitä ottamaan kuvia viljelmillä työskentelevistä naisista, jotka kantoivat pään päällään raskaita kantamuksia. Tilanne oli todella epämukava ja jos jotain olisi siinä tilanteessa halunnut tehdä niin auttaa raskaan työn raatajia.

 

Oma huolimattomuus sapettaa myös vähän väliä, kun huomaa taas kerran olevansa itikan puremilla unohdettuaan laittaa karkoitetta tai huomatessaan poskiensa punoittavan liiaksi auringossaolon jälkeen. Tällä hetkellä kirjoitan Trincomaleesta, jossa olemme nauttimassa biitsielämästä ja odottelemassa lihasten palautumista kaikesta kiipeilystä. Jospa huomenna pystyisi jo kävelemään normaalisti!