Reitti oli osaksi tietä ja osaksi portaita. Välillä askelmat menivät vuoren rinnettä ylös niin, että sai tarkkailla ettei astu ohi. Huipulla asusti koiraperhe. Pennut olivat vielä ihan pieniä ja kierivät vuoren rinnettä alas vähän väliä.
Vuoren lähellä oli yhdeksän kaaren silta, jota menimme myös ihastelemaan. Sillalla kulkee junarata, jota paikalliset miehet olivat juuri korjaamassa. Ellasta Kandyyn kulkevan junamatkan puhutaan olevan maisemiltaan erittäin kaunis, joten odotan sitä huomiselta paljon.
Pääsimme kätevästi taas rataa pitkin takaisin kotiin, jossa meitä odotti ansaittu aamupala.
Levähdimme hetken aamun reippailujen jälkeen ja lähdimme tuktuk kyydillä tsekkaamaan vuorilla sijaitsevia temppeleitä. Olimme aikaisemmin nähneet mielenkiintoisen rakennuksen yhden vuoren huipulla ja pyysimme kuskia viemään meidät sinne. Hän kertoi sen olevan rakenteilla oleva meditaatiopaikka. Ihmiset rakentavat sitä vapaaehtoistyöllä, jotta saisivat hyvää karmaa.
Rakennuksen liepeillä oli myös muutamia munkkeja oransseissa kaavuissaan. Yksi munkeista kysyi, mistä olemme kotoisin ja alkoi juttelemaan niitä näitä kanssamme. Emme aluksi oikein tienneet, miten tilanteessa kuuluu olla tai saako munkeille edes puhua, koska munkit ovat todella korkeassa asemassa täällä. Munkki kuitenkin osoittautui ihan rennoksi tyypiksi ja pyysi meidät teelle. Suostuimme toki kutsuun ja seuraavaksi löysimmekin itsemme opettelemasta meditointia munkin opastuksella.
Useasti reissussa ollessaan saa todeta, kuinka etuoikeutettu on saadessaan tutustua eri elämäntyyleihin, tämä oli taas niitä tilanteita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti